Lamppujen vedenpitävyyteen vaikuttavat tekijät
Ulkovalaisimet ovat kestäneet jo pitkään jään, lumen, paahtavan auringon, tuulen, sateen ja salaman kokeet, ja niiden kustannukset ovat suhteellisen korkeat, ja niitä on vaikea purkaa ja korjata ulkoseinällä, ja niiden on täytettävä pitkäaikaista vakaata työtä. LED on herkkä ja jalo puolijohdekomponentti. Jos se kastuu, siru imee kosteutta ja vahingoittaa LEDiä, piirilevyä ja muita komponentteja. LED soveltuu työskentelyyn kuivassa ja alhaisemmassa lämpötilassa. Jotta LED voisi toimia vakaasti pitkään vaikeissa ulko-olosuhteissa, valaisimen vedenpitävän rakenteen suunnittelu on erittäin kriittinen.
Valaisinten ja lyhtyjen nykyinen vedenpitävä tekniikka jakautuu pääasiassa kahteen suuntaan: rakenteelliseen vedeneristykseen ja materiaalivedeneristykseen. Niin sanottu rakenteellinen vedeneristys tarkoittaa, että tuotteen kunkin rakenteen komponenttien yhdistämisen jälkeen niillä on jo vedenpitävä toiminto. Kun materiaali on vedenpitävää, on tarpeen varata ruukkuliimaa sähkökomponenttien paikan tiivistämiseksi tuotteen suunnittelun aikana ja käyttää liimamateriaalia vedenpitävyyden saavuttamiseksi asennuksen aikana. Kaksi vedenpitävää mallia sopivat eri tuotelinjoille, ja kummallakin on omat etunsa.
1. Ultraviolettisäteet
Ultraviolettisäteet vaikuttavat tuhoisasti langan eristyskerrokseen, kuoren suojapinnoitteeseen, muoviosiin, liima-aineeseen, tiivistyskumiliuskoihin ja lampun ulkopuolelle paljastuviin liima-aineisiin.
Kun langan eristyskerros on vanhentunut ja haljennut, vesihöyry tunkeutuu lamppuun langan sydämessä olevien rakojen kautta. Lampun kuoren pinnoitteen ikääntymisen jälkeen kuoren reunassa oleva pinnoite halkeilee tai irtoaa ja jää jonkin verran aukkoja. Kun muovikuori on vanhentunut, se muotoutuu ja halkeilee. Elektronisen ruukkugeelin ikääntyminen aiheuttaa halkeilua. Tiivistekumilista on vanhentunut ja vääntynyt, ja siinä on aukkoja. Rakenneosien välinen liima vanhenee ja tartunta-asteen vähentämisen jälkeen jää aukkoja. Nämä ovat ultraviolettisäteiden vaurioita lamppujen vedenpitävyyteen.
2. Korkea ja matala lämpötila
Ulkolämpötila vaihtelee suuresti joka päivä. Kesällä lamppujen pintalämpötila voi nousta päivällä 50～60 qC:een ja yöllä laskea 10～20 qC:seen. Talvella pakkas- ja lumispäivinä lämpötila voi laskea alle nollan ja lämpötilaero vaihtelee enemmän ympäri vuoden. Ulkovalaisimet ja lyhdyt kesällä korkean lämpötilan ympäristössä materiaali nopeuttaa ikääntymistä ja muodonmuutoksia. Kun lämpötila laskee alle nollan, muoviosat haurastuvat tai halkeilevat jään ja lumen paineessa.
3. Lämpölaajeneminen ja -supistuminen
Lampun kuoren lämpölaajeneminen ja supistuminen: Lämpötilan muutos saa lampun laajenemaan ja supistumaan. Eri materiaaleilla (kuten lasilla ja alumiinilla) on erilaiset lineaariset laajenemiskertoimet, ja nämä kaksi materiaalia siirtyvät liitoksessa. Lämpölaajenemis- ja supistumisprosessi toistetaan syklisesti, ja suhteellinen siirtymä toistuu jatkuvasti, mikä vahingoittaa suuresti lampun ilmatiiviyttä.
Sisäilma laajenee lämmöllä ja kutistuu kylmällä: Haudatun lampun lasissa olevat vesipisarat voidaan usein havaita aukion maassa, mutta miten vesipisarat tunkeutuvat ruukkuliimalla täytettyihin lamppuihin? Tämä on seurausta hengityksestä, kun lämpö laajenee ja kylmä supistuu. Lämpötilan noustessa valtavan alipaineen vaikutuksesta kostea ilma tunkeutuu lampun rungon sisäpuolelle lampun rungon materiaalissa olevien pienten rakojen kautta ja kohtaa matalamman lämpötilan lampun kuoren, tiivistyy vesipisaroiksi ja kerääntyy. Lämpötilan laskemisen jälkeen positiivisen paineen vaikutuksesta ilmaa poistuu lampun rungosta, mutta vesipisarat ovat edelleen kiinni lampussa. Lämpötilan muutosten hengitysprosessi toistuu joka päivä, ja lamppujen sisään kerääntyy yhä enemmän vettä. Fyysiset lämpölaajenemisen ja -kutistumisen muutokset tekevät ulkotilojen LED-lamppujen vesitiiviyden ja ilmatiiviyden suunnittelusta monimutkaisen järjestelmäsuunnittelun.